Ludvig XVI – kuningas vasten tahtoaan

Ranskaa vuosina 1774-1792 hallitsi kuningas Ludvig XVI, joka on listattu yhdeksi Euroopan historian huonoimmaksi monarkiksi. Tiedetään, mitä Ranskassa tapahtui Ludvigin valtakaudella, ja kuinka Ludvigin ja hänen vaimonsa Marie Antoinetten kävi. Mutta millainen mies Louis Auguste eli Ludvig XVI oli? Oliko hän kammottava hirmuhallitsija, joka ansaitsi kuolla Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä?

”Pyydän anteeksi kaikilta, joita olen vahingossa loukannut (sillä en muista loukanneeni ketään tietoisesti)”, kuningas Ludvig XVI testamentissaan 25.12.1792. 

Berryn herttua Louis Auguste syntyi Versailles’n palatsissa vuonna 1754 Ranskan dauphin (kruununperillinen) Louisin ja dauphine Maria Josephan neljänneksi lapseksi. Koska hänellä oli isoveli, Louis Augusten ei odotettu nousevan Ranskan valtaistuimelle. Ranskan hovi tunnettiin Euroopan loisteliaimpana hovina, mutta loisteliaisuudesta huolimatta Lous Augustella oli vaikea lapsuus johtuen siitä, että hänen vanhempansa laiminlöivät häntä ja suosivat hänen isoveljeään herttua Louis Josephia. Vaikea lapsuus jätti jäljet. Hän uskoi siihen, että vanhempi veli herttua Louis Joseph olisi ollut paljon parempi kuningas.

11-vuotiaan herttua Louis Augusten elämä koki mullistuksen, kun hänen isänsä dauphin Louis kuoli tuberkuloosiin vuonna 1765. Koska herttua Louis Joseph oli kuollut yhdeksänvuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1761, Louis Augustesta tuli Ranskan uusi dauphin, tuleva kuningas. Dauphinin äiti Maria Josepha ei koskaan toipunut aviomiehensä kuolemasta ja kuoli itse vuonna 1767 tuberkuloosiin. Uutta dauphinia koulutettiin Abbé Berthierin johdolla Ranskan kuninkaaksi valistusajan hengessä. Mielenkiinnonkohteisiin lukeutuivat latina, historia, maantieto ja tähtitiede, minkä lisäksi Louis Auguste puhui sujuvasti englantia ja italiaa tehden hänestä Ranskan ensimmäisen hallitsijan, joka osasi puhua englantia. Erikoisempi harrastus koski lukkoja.

Vuonna 1770 Ranskassa juhlittiin häitä, kun 15-vuotias dauphin Louis Auguste ja 14-vuotias Itävallan arkkiherttuatar Maria Antonia, josta avioliiton myötä tuli Ranskan dauphine Marie Antoinette ja sittemmin kuningatar Marie Antoinette, menivät naimisiin. Kuten arvata saattaa, Louis Augusten ja Marie Antoinetten liitto oli poliittinen, mutta pakkoavioliitosta huolimatta he eivät inhonneet toisiaan eivätkä tehneet toisiaan onnettomiksi. Alussa ongelmaksi koutui Louis Augusten ujous, mutta vuosien saatossa kaksi ventovierasta ihmistä kiintyivät toisiinsa. Aatelisten suuri nautinto Versaillesn’n palatsissa oli pilkata kruununperijäparia ja pilkan kohteeksi koitui muun muassa se, ettei lasta kuulunut (tästä on todiste Marie Antoinetten kirje hänen äidilleen). Useimpien historioitsijoiden mukaan parin suhde eteni fyysiselle tasolle vuonna 1777, kun avioliittoa oli takana suurin piirtein seitsemän vuotta. Syytä odotteluun on selitetty muun muassa siten, että he menivät liian nuorina naimisiin. Oli miten oli, Louis ja Marie Antoinette saivat neljä lasta: Marie Thrésè, Louis Joseph, Louis Charles ja Sophie. Parin suhteesta kertonee paljon se, että Louis oli Ranskan ensimmäinen kuningas, jolla ei ollut rakastajattaria.

Vuonna 1774 kuningas Ludvig XV kuoli ja häntä seurasi 19-vuotias dauphin Louis Auguste, kuningas Ludvig XVI. Heti valtaistuimelle noustuaan nuori kuningas joutui itsevaltiaana hallitsijana tulikokeeseen, sillä Ranska oli taloudellisissa vaikeuksissa. Ludvig XVI halusi tehdä uudistuksia, mutta hänen nimittämänsä ministerit Turgot ja Malesherdesn onnistuivat vain herättämään tyytymättömyyttä yläluokan keskuudessa radikaalien uudistusten tähden, joten kuningas ministereineen perääntyi. Valtakaudelle mahtuu myös Yhdysvaltojen itsenäistyminen Isosta-Britanniasta, mihin Ranska sotkeentui taistellen Yhdysvaltojen puolella. Valitettavasti Ludvig sai huomata, ettei Ranska saanut suuria voittoja Yhdysvaltojen itsenäistymisestä, mutta sen sijaan valtion velka kasvoi. Versailles’n palatsissa kuningasperhe söi edullista ruokaa sekä tuki taloudellisesti nälänhädän (1787-1788) aikana kansaa. Vuonna 1789 Ludvig XVI kutsui säätyvaltiopäivät koolle. Säätyvaltiopäivien tarkoitus oli perehtyä valtion talousongelmiin ja päätyä kaikkia miellyttävään ratkaisuun. Vaalit kääntyivät kuningasta vastaan porvariston julistauduttua Kansalliskokoukseksi. Ranskan suuri vallankumous saattoi alkaa.

Vuonna 1791 Ranskasta tuli perustuslaillinen monarkia ja Ludvigista tuli ranskalaisten kuningas. Hän ei ollut enää hallitsija Jumalan armosta vaan kansan edustaja. Ludvig XVI allekirjoitti perustuslain ja vannoi sille uskollisuutta. Samana vuonna kuningasperhe pakeni, mutta pakomatka päättyi Varennesin kylään heidän jäätyä kiinni. Pako, joka oli kreivi Axel von Fersenin järjestämä, kääntyi kuningasperhettä vastaan. Paluuta Versailles’n palatsiin ei enää ollut vuoden 1789 jälkeen, vaan kuningasperhe eli vankeudessa Tuileries’n palatsissa. Vuonna 1792 monarkia lakkautettiin ja Ranskan ensimmäinen tasavalta perustettiin. Ranskan suuri vallankumous huipentui Robespierren johtamaan terroriin vuonna 1793, jonka aikana tuhannet ihmiset menettivät päänsä mielivaltaisissa teloituksissa. On arvioitu, että vallankumouksen seurauksena kuoli 18 000-40 000 ihmistä. Yksi vallankumouksen uhreista oli kuningas Ludvig XVI. Vuonna 1793 konventti tuomitsi kuninkaan pienellä äänienemmistöllä kuolemaan syytettynä toimimisesta kansan vapautta vastaan. Concorden aukiolla Pariisissa 21.1.1793 kello 10.22 Ranskan yli tuhat vuotta kestänyt monarkia kuoli 38-vuotiaan Ludvig XVI:n mukana.

”Kehotan poikaani muistamaan, mikäli hän epäonnekseen joutuu kuninkaaksi, että hänen tulee tehdä työtä yksinomaan kansan hyväksi ja unohtaa vihantunteensa ja kostonhalunsa, etenkin jos se johtuu minun kokemastani kärsimyksestä”, kuningas Ludvig XVI testamentissaan 25.12.1792. 

Oliko Ludvig tyranni? Vastaus on, ettei hän ollut. Kuninkaana ja kruununperillisenä hän oli erittäin suosittu tavallisten ranskalaisten keskuudessa. Hän ei eristäytynyt Versailles’n palatsiin, vaan vieraili usein köyhien ihmisten luona sekä sairaaloissa, vankiloissa ja tehtaissa tietääkseen millaisissa olosuhteissa ihmiset asuivat ja työskentelivät. Ludvig XVI oli kiltti mies ja välitti kansasta, mutta hän ei oppinut ymmärtämään aateliston merkitystä. Monimutkaisten seremonioiden ansiosta aateliset kokivat olevansa tärkeässä asemassa ja palvelevansa kruunua. Kieltäydyttyään osallistumasta Aurinkokuninkaan aikaiseen leikkiin, Ludvig XVI kaivoi omaa hautaa. Hovin huono hallinta johti pilakirjoituksiin, joissa Ludvigista tehtiin vähä-älyinen ja heikkolahjainen kuningas. Aatelisten ja kuninkaan suhteen voi tiivistää siten, että aatelisto ohjaa heikkoa kuningasta ja vahva kuningas komentaa aatelistoa. Ludvig XVI:n ja Versailles’n palatsin aatelisten suhde kuuluu ensimmäisenä mainittuun tapaukseen.

Yllä oleva kuva on vallankumouksen aikainen pilakuva kuningas Ludvig XVI:sta.

Tehokas propaganda, joka vaikuttaa edelleen (esim. mielikuva Marie Antoinettesta), edisti Ranskan suurta vallankumousta. Taustalla painoivat muiden muassa porvariston tyytymättömyys, Yhdysvaltojen esimerkki sekä valistus. Ludvigia on syytetty laiskuudesta. Todellisuudessa hän sairasti masennusta, minkä takia kuningatar Marie Antoinette joutui toisinaan toimimaan kruunun edustajana. Vallankumouksen aikaisen propagandan taakse kätkeytyy sydämellinen mies, joka pyrki olemaan mahdollisimman hyvä kuningas epäonnistuen tehtävässään. Ranskan suuri vallankumous oli katastrofi, mutta kenties yli tuhat vuotta kestänyt monarkia vaati verisen päättymisseremonian.

”Olen antanut anteeksi niille, jotka olivat vihollisiani”, kuningas Ludvig XVI testamentissaan 25.12.1792.